Oodi Sumerialle

Seisoimme kallioisen mäen päällä ja katselimme alhaalla kaartuvaa Ikkalan lahtea. Kuikka huuteli järvellä ikiaikaista huutoaan, kangasmetsä tuoksui. Sielu lepäsi, vaikka mieli askarteli jo paikan nimeämisen parissa. 

Sumeria tuli vastaan Töölön kirjaston Karjala-aiheisessa kirjassa, jota hän selaili sadetta pitäessämme. Oli marraskuu ja vettä satoi rännien täydeltä. Helsinki oli märkä, kylmä ja jo iltapäivästä pimeä. Vaatteet olivat kosteat, ratikoiden ikkunat höyrysivät, markettien muovikassit korostuivat kadulla kulkevien tummien hahmojen asusteissa.

Karjala-kirjan selailu ei ollut ihan sattumaa. Olimme kuiskineet, että tilan nimessä voisi olla jotain karjalaista, kalevalaista, myyttistä, mystistä ja myönteistä. Ja tässä se oli. Sumeria, menetetty kylä Karjalan kannaksella. Sumeria, Sumer, Summer…tästä nimestä oli moneen lähtöön. Joten miksipä ei, voisimme muistaa Sumerian kylää, joka aikoinaan näkyi kotimaan kartalla, vaan enää ei. Paitsi nyt taas. Nimesimme uuden tilamme Sumeriaksi.

Sumeria toi mieleeni kesän, kesähuvilan, kesäisen puutarhan ja suurten puiden reunustaman hiekkatien. Polkupyöräilyn hiekkatiellä. Lierihatut ja heinänkorret. Tai kesäleirin  ja iloiset vesileikit, summer. Näin mielessäni kyltin: ONNELLISTEN KESÄLEIRI SUMERIA. Paikka, jossa ilma on aina raikas, lämmin tuulen vire hyväilee ikkunaverhoa, pyykki loistaa valkeana, uimavesi välkkyy auringossa, ja rantasandaalit ovat asettuneet nätisti laiturille. Taivas on ihanan sininen ja pilvet pumpulia. Näin mielessäni hymyilevät lomailijat ja kuulin heidän iloisen puheensorinansa korvissani. Terassin pöydälle oli katettu kahvit ja syreeni tuoksui. Sellaisen Sumerian halusin; leppoisan ja iloisen!

Ja entä sitten Mesopotamian Sumer.  Ah, tuo maailman vanhimman kielen ja varhaisen korkeakulttuurin kotiseutu. Sumerilaisten pulinaa alkoi kuulua ja nuolenpääkirjoitusta näkyä tuhansia vuosia  ennen ajanlaskumme alkua. Ja kyllä he sitten pulisivatkin! Sumerilaisethan kehittivät kirjoitusta, matematiikkaa, tähtitiedettä, maanviljelyä ja muita uusia taitoja mestarillisesti. Sumerilaisten mytologia sisältää samoja elementtejä kuin myöhempien aikojen myytit ja mystiikka. Mytologian myyttiset myytit ovat ikiaikaisia. Sykähdyttävää ja salaperäistä. Sellaisenkin Sumerian halusin; kulttuuria arvostavan ja vähän mystisen!

Näistä eväistä Syysjärven Sumeria sai nimensä ja pikku hiljaa siitä rakentui paikka VillaHevin lomailijoita varten.

Varaa tästä VillaHevin Runo

Miten lumi loistaa kuusen oksalla, 

täynnä pienen pieniä jäätähtiä

kuin linnunrata itse

Miten koivu saa hopeisen peitteen

Miten pikkulinnut hyppelevät oksilta oksille 

Miten koiran häntä heiluu

Me olemme iloisia, koira, minä ja hän

Sumeriassa

Se oli talvella

Ja nyt on kesä

Miten kuikka huutaa järvellä

Ikiaikainen ääni

Kalliomaalauksen kupeessa

Miten aurinko lämmittää

Miten porkkana kasvaa kuuletko

Miten koiran häntä heiluu

Me olemme iloisia, koira, minä ja hän. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>