Uusikuu

Katselen usein iltaisin miten kuu nousee metsän ylle. Joskus se kiipeää ylös ja lipuu  taivaalla jättimäisenä ja raskaan näköisenä pallona niin, ettei millään muulla näyllä ole juuri väliä. Joskus se on kaukainen ja kalvakka.  Joskus häipyilevä, pilvien verhoama ja salaperäinen. Tänä iltana kuu on pimeä. On uusikuu. Maa, kuu, aurinko. Kun kuu on maan ja auringon välissä, se ei näy meille. Aurinko valaisee vain sen toista puolta. 

Täysikuu on hurjaa aikaa. Silloin sudet ulvovat kalliolla ja kuuhullut sekoilevat pitkin ja poikin. Ainakin myyttien mukaan.  Ja sanotaan, että uusikuu on parasta itsensä tutkiskelun, suunnittelun ja mietiskelyn aikaa. Pimeimmän kuun alla on hyvä rauhoittua ja kerätä voimia. 

Seuraava täysikuu on 27. helmikuuta. Toivottavasti silloin on pilvetön yö, sillä kaipaan kuun kajoa lumihangella. Miten hienoa se onkaan, kun kuu valaisee kuusten latvat ja tekee pitkiä valovanoja järven jäälle. 

Ja onneksi on tähdet, jotka tuikkivat talvisella taivaalla nytkin kuusta huolimatta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>