Maaliskuu talven taittaa, sanotaan. Helmi-maaliskuun taitteeseen saatiinkin lämpimiä päiviä kahden kuukauden kylmän jakson jälkeen. Lumet hupenevat päivisin vauhdilla. Yöllä pakastaa ja ohuemmat lumipinnat tiellä ja terasseilla jäätyvät kovaksi kopisevaksi kalvoksi.
Niin puut paljastuivat lumen alta ja äänimaailma muuttui. Koiran kynnet rapisevat jäällä, pienikin kolahdus kaikuu. Parin kilometrin päässä olevalta tieltä kuuluu autojen ääntä. Utuisesta, pehmeästä maailmasta tuli äkkiä kova ja kirkas. Mustan pianon pinta samenee pölyisen näköiseksi ihan hetkessä, ikkunoissa näkyy talven aikana syntyneitä tahroja. Aurinko häikäisee! Maaliskuu on armoton, mutta ihana.
Koska toisaalta vesi tipluttelee räystäistä, aurinko lämmittää poskia ja tekee mieli ottaa pipo ja huivi pois. Linnut laulavat päivä päivältä heleämmin. Termiseen kevääseen on kenties vielä aikaa, mutta valo lisääntyy ja päivä pitenee. Ei mene kauaa, kun muuttolintujakin saa jo odotella. Maaliskuu on virittäytymiseen sopivaa aikaa.
Maaliskuu on täällä vielä pienten talvilintujen aikaa. Lintulaudalla on kova säpinä pakkaspäivien aamuina ja iltapäivinä. Talitintit, sinitiaiset, töyhtötiaiset ja muut pikkuruiset laululintuset lennähtelevät laudalta pensaaseen ja takaisin. Välillä pihan tikka häätää pienemmät pois, ja kiipeilee ympäri männyn runkoa napsien lintulaudan herkkuja. Tikan koputus on niin maaliskuuta. Mökkimme Tikka onkin saanut nimensä pihalla viihtyvistä tikoista.
Maaliskuuta on myös koirasteeren pulina koivikossa. Soidinmenojakin voi jo odotella. Yhtenä kevättalven aamuna katselin hienoa näytelmää järven jäällä aitiopaikalta – suoraan terassilta. Ja sieltä näkee myös kevään ensimmäiset laulujoutsenet, jotka jonakin iltana taas asettuvat virtapaikkaan järven mutkassa. Kyllä sitä näkyä katsellessa usein tulee mieleen, että eivätkö ne palele jäiden keskellä jääkylmässä vedessä. Osa joutsenistahan talvehtiikin Suomessa, mutta Syysjärveltä ne kyllä lentelevät lämpimämpiin maisemiin syksyllä, Ja nyt maalis-huhtikuussa ne palailevat. Viime vuoden surullisimpia juttuja oli yksinäinen joutsen järvellämme. Minne oli puoliso jäänyt? Joutsenethan elävät saman kumppanin kanssa loppuikänsä. Joutsenen trumpetin soittelu iltahämärässä tai yön pimeydessä on pysäyttävää. Alkukantaista ja hurjaa.
Niin se kevät etenee ja yhtenä aamuna järveltä kuuluu kuikan huuto. Se on huhti-toukuussa ja silloin kevät onkin pitkällä. Kuikalla on komea historia, lajina se on ollut tällä pallolla jo yli 40 miljoonaa vuotta lähes samanlaisena. VillaHevin logossa on muuten kaksi kuikkaa (tai yksi kuningas). Graafikko Tiina Kuoppalan suunnittelemasta logosta voi joskus kertoa ihan oman tarinan. Mutta tällä kertaa puhumme kuikasta. Ja kaakkureitakin täällä on. Sekä hauskoja punkkareiksi ristimiäni tukkakoskeloita.
Kesäksi Syysjärvelle saapuu myös komea sääksipariskunta. ”Kalasääsket” viettävät seesteistä perhe-elämää satojen kilojen painoisessa pesässään laajalatvaisen männyn katolla, pienen saaren rantatöyräällä. Saari näyttää aivan Enid Blytonin Seikkailujen saarelta. Se on lintujen ikioma valtakunta ja sitä ihaillaan vain veneestä käsin.
Lintujen historia on kiehtova, nehän ovat kehittyneet dinosauruksista. Ja kesä kehittyy keväästä. Tulee vehreys, pehmeys ja linnun poikasia.
Leave a Reply